sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Persoonallinen iltapäivä CardeHumman tyyliin.


 HUOMIO! Näiden kuvausten ulkopuolella emme ikinä koskaan milloinkaan ratsasta ilman kypärää!

Kaikki alkoi siitä kun ystäväni pyysi minua mukaan kuvauksiin tulevana keväänä. Tarkoitus olisi etsiä projektin osallistujista kaikista se oma sielu ja kauneus joka meinaa toisinaan likaantua kielteisen minäkuvan pyörteissä . Kertoessani toiselle ystävälleni Ullalle tulevasta haasteesta hän innostui niin paljon että päätimme järjestää pienimuotoisemman hauskanpitoiltapäivän. Tai no, pienimuotoisemman ja pienimuotoisemman, huomasin paikalle saapuessani että siellä oli jo sekä meikkaaja että kampaaja.

Ulla oli aiemmin viikolla käynyt hamstraamassa pukuvuokraamosta erinäisen määrän asuja, ja vietimme perjantain nauraen itsemme tärviölle sillä emme mahtuneet asuihin kuin osittain. Sunnuntaiksi olikin haaste osallistujille tuoda kaikenlaisia hetaleita mukanaan että tästä "pukuesteestä" päästäisiin yli.

Kaikki saivat itse valita ja muokata asunsa, ja koitin sitten kuvata heidät mahdollisimman "asujensa näköisinä".

Saanko esitellä:
 Hevosensa islanninhevosesta huutokaupoin shireksi päivittänyt "mustalaisruhtinatar" Tiina.

 Kaunis hobitti Konnusta tai Kontulasta, tilan emäntä Ulla.

 Vuoroin "eteerinen ja espanjalainen" prinsessa, Ullan ihastuttava tytär Kaisa.

 Ja sitten minä, jonka toive oli saada otos joka kuvastaa ystävyyttä. Keskiaikainen konifani Kaisa.

 Näillä kahdella hurjalla oli aikaa ottaa useammatkin "perheenjäsentenväliset" ja lumi pöllysi. Kaisa pisteli ansiokkaasti menemään ilman satulaa lopulta hevosella kuin hevosella, vaikka arveli että lähtö tulee jos liukas hamekangas menee hänen ja hevosen väliin. Kuvista käy hauskasti ilmi miten hevosten sijoittuminen kuvissa, ihmisten asut ja liike tekee jokaisesta tilanteesta uniikin. Se olikin yksi tämän päivän ideoista,  todistaa ettei liki tuhannessa kuvassa ollut kahta samanlaista, miten jokaisen persoona tuli esiin ratsastustyylistä lähtien, ja miten iloinen hymy on tärkeämpi kuin mikään asu.
 Tällä tapauksella, vähän kuten kaikilla pidetyillä turnajaisillakin, oli taipumus sytyttää revanssihenkeä. "Sitten keväällä kun otetaan seuraavat kuvat, voitaisiin..." Mitähän jännää silloin keksitään?