maanantai 6. tammikuuta 2014

Pikkuisenko Piristävä Ploppiainen!

Koitin aloittaa tämän blogikirjoituksen pienellä koosteella vuodenvaihteen säästä ja mielialoista, mutta niistä ei yrityksistä huolimatta löytynyt mitään erityisen mairittelevaa sanottavaa. Puhutaanpa siis tästä päivästä mieluummin, nyt oli taas vauhti päällä parin viikon nahjustelun jälkeen!

Lauha sää siivitti seikkailuhenkeäni, ja kun en jouluna ehtinyt vesille, olisin mielelläni melonut pimeällä kaupunkia kohti uutena vuotena. Olisi taatusti ollut elämys katsoa ilotulitukset kajakista! Tulin sitten kumminkin vähän järkiini ja istuin paljussa lämpimän veden ympäröimänä ihastelemassa räiskyvää (mutta maltillista, kiitos naapureille!) taivasta. Päätin kuitenkin mielessäni että jukopliut jos loppiaisena (6.1.) ei sada ja järvi on edelleen auki, on pakko-pakko-PAKKO päästä melomaan.


Piti vallan pistää kello soimaan, koska vuorokausirytmi oli lomaillessa vähän keikahtanut ja mieleni nukkui katkonaista talviunta karhujen tapaan. Pikainen tarkistus säähän, Ilmatieteenlaitos uhkaili vedellä ja rännällä. Ikkunasta keli näytti kuitenkin olosuhteisiin nähden ihan ookoolta. Äkkiä kahvia pieneen termariin, villasukkia pipoja, huiveja ja neopreenikäsineitä ilma sakeana, peittoja ja pyyhe, pelastusliivit... Kiitos huonojen talvivalmistelujeni, kaikenlainen melontatarvike oli edelleen käden ulottuvilla, joten pääsin melko vikkelästi matkaan.

 Roiskin pitkin järveä katsellen taloja ja pihoja joita ei kesäisen vehreyden seasta yleensä järvelle näy. Täällä päin on kauniita taloja, muitakin kuin tämä meidän. ;) Eniten huomiota vei kylläkin tällä kertaa itse melominen koska olin valinnut matkakumppanikseni "isoaukkoisen" kajakin, jonne tiesin pääseväni vaivattomasti talvitamineissani. Tämä kajakki on kuitenkin melko korkea ja lyhyt, joten sen suuntavakaus tai pikemminkin suuntavakauden puute teetti työtä. Ketteryydessä ja leveydessä on kuitenkin puolensa, ja törkkäsin pikkukiulun sujuvasti perä edellä kiinni Roution yleiseen rantaan. Retkikahvi tuoksuu ja maistuu aina taivaalliselle, ja mukaan keitetty (Indiskan) suklaakahvi lämmitti matkalaista mukavasti. Kaksi venettä oli pieneksi yllätyksekseni liikkeellä, ja kalamiesten kanssa arvelimmekin vitsikkäästi tämän jäättömän veden sopivan melomiseen paremmin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta vallitsevien olosuhteiden.

Pidin potentiaalisena "ilmapuntarinani" ja olosuhteiden muuttumisen merkkinä Tytyrin kaivoksen tornia, ja kahvitauon aikana se alkoikin hävitä matalalla lipuvan pilviverhon sekaan enemmän ja enemmän.

Aiemmat kesyt pikku mainingit alkoivat saada pieniä vaahtoharjoja, ja aikeeni käydä laulamassa "katson autiota hiekkarantaa..." myös Moisionlahden uimarannalle (tuolla kaukana jossain) täytyi muuttaa keulan kääntämiseksi kotia kohti. Päivän pituus tänään oli 6h 10min ja auringonlasku klo 15.35. joten pelivaraa ei ilman otsalamppua ollut niin paljoa että olisi turvallisesti voinut jatkaa seikkailua. 



 Viimeiset kahvit nautiskelin päästyäni "kotirantaan", oikeastaan kaivaten jo takaisin vesille. Pilkkihaalari toimi melonta-asuna oikein hyvin, mutta villasukista huolimatta varpaat tahtoivat hiukan kohmettua kumisaappaissa. Raahattuani kajakin takaisin kotiin ja talviteloille, lähdin sulattamaan jäiset varpaat kipakalla kickbike-lenkillä Sakon kanssa. Aiemmin ohitettu ja paluumatkalla vastaan tullut setä innostui kannustamaan "vauhtia vauhtia!", ja voi vitsi miten me kirmattiin iloisina! Myös pienet lenkkeilijätyttöset innostuivat säntäämään "pakoon" lähestyessämme heitä takaa, he puhkesivat kikatuksiin kun ohitimme täydessä laukassa ja kiljaisin "voitettiin". :D Sako todella kunnostautui ohituksissa, niin aikuisten, lapsien, pyörien kuin koirienkin, sillä oli työmoodi päällä.

 Uskon saaneeni pienistä seikkailuistani voimaa ja virtaa alkaneeseen vuoteen, ystävien kanssa on paljon lisää yhteisiä pieniä elämysmatkoja jo buukattuna, ja ensimmäisen siemenkuvaston myötä on lupaus keväästä ilmassa. Sitten kun sen aika on.