maanantai 14. lokakuuta 2013

Viimeiset kiusaukset?

Maanantai. Yöllä oli ollut pakkasta ja aamullakin oli vielä asteen verran. Päivä näytti kuitenkin kauniilta, ja kun kello tuli neljä, kärräsin kajakkini rantaan ja sonnustauduin vesille.

 Minulla on ollut kajakki/kajakkeja muutaman vuoden, ja ruskan killistely vesillä on omanlaisensa kokemus. Tämä ihastuttava haapa kätkee taakseen moottoritien sillan. Kauneus on kiinni kuvakulmasta. :)

Pikkuisella kallionkönkämällä on kesäisin kova kuhina, mutta nyt siellä oli vain muutama lokki (?) nautiskelemassa illasta. Hiljaksiin laskevan auringon valossa niiden rintahöyhenet näyttivät ihan vaaleanpunaisilta, harmi että kamerani toisti nämä "pohjolan flamingot" sellaisina kuin ne oikeasti ovat.

 Tämä on ehdottomasti lempparikuvani tämän päivän setistä. Katselin aurinkoa arvioivasti ja "päätin ehtiä" kiertää molemmat isommat "lintusaaret" mitä Hiidensalmen ja Aurlahden väliin jää.

 Ensimmäisellä kalliolla näytti olevan pesivien lintujen lähdettyä uudenlaista elämää. Mikä lienee, linnunpaskanmarja?

 Tämä lintusaari on luonnonsuojelualuetta, johon ei saa rantautua pesimäkaudella laisinkaan. Nyt kun ei ollut vaaraa lintujen häiritsemisestä, hivuttauduin lähemmäs tutkimaan saarta lähempää. Tässä kuvassa näkyy pieni maasilta korkeamman ja matalamman saaren osan välillä, taustalla Hiidensalmen silta.

 Tämän saaren "kainalossa" kukki näemmä keto-orvokki valkoiset kasvot aurinkoon ojennettuna. Olin aina ajatellut että tämmöiset "lintuluodot" olisivat asukkien poistuttua paljaita ja/tai räävittömässä kunnossa kuin festariyleisön jäljiltä, mutta näillä hiljaisilla kallioilla on selvästi omat kasvinsa jotka kestävät lintujen seuralaisina eikä sitä sontaakaan juuri näy.

Kotimatkalla oli pieniä etenemisvaikeuksia kun oli pakko antaa kajakin lipua tyyntyvää järven pintaa ja vain kuunnella luontoa. Rannan tuntumassa metsän ja rantakasvien tuoksu oli paikoitellen tosi voimakas, vähän niin kuin se ensimmäinen ruoholäntti keväällä. Arvioni siitä kuinka nopeasti aurinko laskee (ja mihin aikaan) tuli vedettyä kölin alta, ja loppumatka kotiin taittui melkoisen hämärässä. (Seitsemän jälkeen illalla on pimeää lokakuussa, ihan vaan vastaisen varalle tämä huomio...) Onneksi muita kulkijoita oli tasan yksi, joten aika rauhassa sain tähystellä niitä viimeisiä mutkia kotirantaan. Ja olisihan siellä sitten rantoja seuraten tullut vastaan se kuuluisa moottoritien silta. :D

Ei kommentteja: