keskiviikko 2. lokakuuta 2013

"Kuurankukkasia", onneksi vielä tilapäisiä.

Ensimmäinen vilkaisu ulos kertoi että aamu oli aurinkoinen.

 Sitten tulikin kova kiire ulos, kun huomasin että "pikkumökin" katto höyrysi upeasti samaan aikaan kun huurre vielä viipyili pohjoisenpuoleisella valokatteella. Pienessä tuikkulyhdyssäkin oli oma "luonnonvalonsa" kaikesta päätellen. Maa oli tukevasti kuurassa ja muuan dobermanni veti kurvassa kärsälleen innostuessaan kaahailemaan viileässä aamussa.

Kylmä yö tarkoitti sitä että vaahtera katsoi parhaaksi karistaa nutun niskastaan, vaikka sitten vielä vihreänä, kesä loppui nyt! Jäätyneiden lehtien pudotessa syntyvä kahina kuulosti ihan isojen lintujen liikkumiselta puissa, vaikka vain tinttejä oli lähistöllä. Päivää myöten "kuuran kadotus" näytti ihan sateelta.

 Maksaruoholla on näemmä sammalta kaverina, ja oi miten tunnelmalliset värit. :)

 Isoauringonkukka ei ole vielä ehtinyt edes avautua, ja sen alapuolella nakottavalla luteella on mahtanut olla melkoisen kolea yö ulkosalla.

 Kehäkukka ei tuntunut vähästä hätkähtävän, vaan röyhisteli upean värisenä pitsireunuksisin terälehtinensä. (PS. rakastan vanhaa ja kolhuista iPhoneani, mm. tämä kuva on otettu sillä, en ole koskaan voinut kuvitellakaan että _kännykkäkamera_ pystyisi edes noihin väreihin saati tarkkuuteen.)

 Kukkaan ehtinyt auringonkukka näytti siltä kuin olisi kaivannut villapaitaa, pystyin helposti kuulemaan mielessäni pikkuruisen aivastuksen sen tienoilta.

 Kylmästä aamusta huolimatta olen ollut säätiedotuksista ymmärtävinäni, että vielä voi jättää talvilenkkarit säilöön, jospa ehtisi ruskaretkellekin! Loistavaa lokakuuta!


Ei kommentteja: