maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tanssii hevosten kanssa. Tai sit ei.

 Tänään oli "tanssii hevosten kanssa"-päivä. Oikeammin kyseessä oli Ritvan Hestbakkiin järkkäämän maastakäsittelykurssin revanssiosio (eka tiivistahtinen nykäisy oli muutama viikko sitten). Kuten kuvasta näkyy, Ritva on harjoitellut Högnin kanssa salaa. Tästä kuvasta (näyttää kuin lavaesiintyjät virittelisivät piaffia tai piruettia) ei uskoisi että Högni oli pistänyt tänäänkin ranttaliksi lastaustilanteessa kun pari oli lähdössä kurssille. Annika Schulman on kouluttajana erinomainen, sanoo suoraan, näyttää jos/kun blondi ei tajua, ohjeita ja kehuja tulee kun niitä tarvitaan, ja aina oppii aivan mielettömästi vaikka sivulliselle tuo voi näyttää semmoiselta taluttelulta/pyörittelyltä.

Ensimmäinen osio kurssista käsitteli enemmän hallintaa, liikkeitä, toimintatapoja ja semmoista "yleisempää pyörittelyä", joka sekin tuntui olevan vaikeaa, lähinnä allekirjoittaneelle. Hevoset kyllä osasivat tehdä kaiken mitä me kurssilaiset vaan osasimme pyytää. Tänään olikin sitten vuorossa korotetut panokset ja erilaisia alustoja!

 "Alta pois akka, täältä tullaan!" Räsymatto muuttui kentälle levitettynä tappavan vaaralliseksi Feykjan mielestä. Tamma esittikin useamman melko näyttävän loikan, mutta Pauliinan määrätietoisuus ja rauhallisuus sai poniininkin ymmärtämään että kyllä siitä pääsee yli ilman kevätjuhlaliikkeitäkin. :D

 Teukka Salama heräsi tällä viikolla aivan uuteen kukoistukseen. Se oli viimeksi vähän tahmea ja "virransäästötilassa" etenkin aluksi. Tänään se suhtautui lähinnä halveksivan välinpitämättömästi mattoihin, mutta tuo lava sai siltäkin jakamattoman huomion. Teukka kiipesi kuitenkin hienosti hermonsa halliten lavetille, vain "aavistuksen kireistä pakaroista" voi päätellä että pinnan alla kytee. :D

 Kyllä se Teukka, metsäpolkujen kuningas osaa olla komeakin! (ja katsoa kurssikaveriaan ymmärtäväisesti että kyllä minä teen heti kun saan kirjalliset ohjeet ja sitten vielä tuumata ensin!)

 Tässä näkyy hyvin että kun lavaan on tutustuttu, ei ohjaajan tarvitse aina kulkea hevosen edellä vaan ohjata voi myös sivusta, vähän niin kuin agilityn "lähetykset". Tai aika paljonkin niin kuin. Tässä ei kuitenkaan työskennelty ympyrällä vaan edettiin suoraan vierekkäin. :)

 Pintakäsittelijät ja erilaisten astimien ammattilaiset voivat tehdä tämän harjoituksen myös ravissa, ei tunnu missään! Minä kuvittelin että tässä tuli tallennettua Ritvan ja Högnin päivän huippuhetki, mutta sen aika olikin vasta myöhemmin. Ritva kirmasi lähtötohinoissa silmät kirkkaina talliin kasvoillaan hymy joka ylettyi taatusti ponnariin asti pään molemmin puolin. Aiemmista vastoinkäymisistä lastaustilanteessa ei ollut enää jälkeäkään! Kentän harjoittelu tekniikoiden ja mielialojen hallinnan kanssa oli tehnyt tehtävänsä, ja Högni oli kävellyt Ritvan perässä luottavaisesti traileriin. Voi sitä riemua! :)

Oltiin siellä minä ja Gaeikin. Pikku G:n omistaja Mimmu ei kestänyt katsoa turaamistani vaan poistui paikalta. Oikeasti meillä meni paikoitellen tosi kivasti, vaikka yllätyimmekin maikkaa myöten suuresti siitä, miten neuvo joka päti jokaisen muun kurssiponiinin kanssa ei yhtäkkiä toiminutkaan Gaein kanssa puuhatessa. Välillä meni vähän sinne päin, välillä ei sitten sinne päinkään, ja sitten yhtäkkiä palaset olivatkin kohdillaan ja yhteistyö toimi kuin se kuuluisa raideliikenteen saniteettitila.

Voin kyllä suositella kaikille. Sitä ei uskokaan miten herkkiä hevoset ovat tulkkaamaan ihmisen kehon kieltä, ja ei, se ei ollut maasta yhtään sen helpompaa kuin selästäkään kun liikkuvia osia alkoi olla niin että neljä kättä, muurahaisen jalkaparit ja kärpäläisen silmien lukumäärä olisi ollut tarpeen jo moneen kertaan. :D Uskon silti että yhdessä työskentely lujitti parien keskinäistä sidettä. Näistä liikkeistä, omasta asennosta ja sijoittumisesta on ihan varmasti hyötyä myös muissa ehkä arkisissa tai vähän erikoisemmissakin tilanteissa kuten Ritvan ja Högnin lastauskertomus osoitti.

Tänään opin miten käännetään hevosta "itsestä poispäin" menemättä hevosen edelle, milloin pitää antaa hevoselle tilaa "edetä", miten oman energian ei saa antaa mennä hevosen ehkä hermostuneen energian mukaan, miten narusta kontrolloimalla voi antaa hevoselle (henkistä) tukea sen olematta pidäte, ja millainen sivuttaisliike saa "pänkiksi jähmettyneen" hevosen taas liikkeelle ilman että annan tuumaakaan periksi "missiostani".

Ukkosen jytistessä joka suunnalla ympärillämme hajaannuimme kukin kotimatkoillemme, hyvällä mielellä, silmät kirkkaina, ja jos mahdollista vielä innostuneempina kuin tallille tullessamme. Tätä lisää! Tiedonjanoa ei saa sammuttaa!

Ei kommentteja: