Mendoliinimies (hah-hah-hauska lempinimiväännös Mandoliinimiehestä, joka on semmoinen hippiajan iskelmä) on nyt painanut pari viikkoa töitä nasta laudassa, pitäen tasan yhden lepopäivän. Panelointi kiipeää seinälle kuin turboahdettu muratti.
Ensimmäinen seinä viittä vaille valmiina. Ikkunan pellitykset eivät menneet kerrasta kohdilleen peltiukkojen tehtyä liian kapeat pellit, joten ikkunat odottavat vielä viimeistelyään. Mendo teki pienellä painostuksella tuonne pohjoispäätyyn katon lappeen alle pyytämäni "lintulaudan", että räystäspääskyillä olisi tänäkin keväänä pesäpaikat poikueeliselle "pikkuräystiksiä". Pääskyset olivat viime kesänä vieraanamme pitkästä aikaa, pari vuotta menikin ilman pääskyjen syyhkäilyä pihapiirimme ilmatilassa. Ripustimme myös pari ystävämme isän tekemää linnunpönttöä entisten lisäksi, ja ainakin sinitiaiset osoittavat kiinnostusta lisääntynyttä asuntotarjontaa kohtaan.
Sänkykamarisilmäinen Igor on aina menossa mukana. Ja kun sanon aina, se todellakin tarkoittaa pientä varjoa kannoillani, nämä ovat Igorin maita, ja se kyllä hallinnoi niitä "isännän elkein".
Mendo ja Pekka bongaamassa pääsiäisnoitia? Vai ehkä raapimassa päitään ja spekuloimassa että miten tuo väli virallisen katon ja kuistin väliltä tehdään. Huonompi homma on että aiemmin tehtyä kattoremonttia joudutaan nyt vähän viistelemään seinien paksuuntuessa lisäeristyksen myötä, mutta semmoista se on, vanhan talon kanssa remontit tehdään kiireellisyysjärjestyksessä heti kun saadaan rahaa raapaistua kokoon.
Tämä merkintä oli mielenkiintoinen, se löytyi alimmasta laudoituksesta, mutta ihan rotevasti maalin päältä vaan, ei mistään nurkkalaudan alta tai vastaavasta jemmapaikasta. Kuka myöntää tempaisseensa seinään esihistoriallisen "tägin"!? Seinät kantavat muutenkin kaikenlaisia mittatuloksia ja muita muistiinpanoja pinnallaan, ja irrotetussa lautakerroksessakin oli tarkkoja paikkoja mihin mikäkin lauta oli menossa, on ollut melkoiset pilkkojaiset edelliselläkin kerralla. :D Nyt on talon pinnassa lyijykynän lisäksi huopakynää, mitenkähän hyvin se kestää ajan patinaa lautojen alla?
Rakennusmestari Igor tasapainottelemassa ponnahduslaudalla.
Pekan ilmestyessä näköpiiriin Igor ottaa aina säälittävän ilmeen kasvoilleen ja niinpä Pekka sitä oitis hyviikin, tai kuten tässä tapauksessa, Pikku-Iikori nostettiin eristyslevyjen päälle etteivät pikkukäpälät palelisi. :D
Muut raksa-apulaiset eivät saa ollenkaan VIP-kohtelua, mutta Igor on Pekan suosikki, ja nauttii täysin palkein. Tuo ilta, olisiko mahtanut olla 29.3. oli kyllä viileä verraten muihin päiviin, vaikka lumi kyllä sulaa ja räystäät vihmovat vettä suoraan niskaan kun syöksyputket on remontin ajaksi poistettu.
Helmi kytiksellä, tarkkailu pelaa vaikka kuinka keikkuisit korkealla telineellä.
Mendo on tarkka timpuri. Wanha wiisaus kertoo että jos ensimmäisen lautakierroksen saa suoraan niin loppujen kanssa tulee vähemmän ongelmia. Ja voin kertoa että tämä(kin) sivu merkattiin tarkkaan! Pekka sai huutia siitä että oli teroittanut timpurinkynänsä terän vinoon, joka vaikeutti kohdan merkkausta. Että sen mallin tarkkaa on kynän käyttely täällä päin.
Pekan ergonomiset työasennot osa 4.
Kuistin päältä, siis ulko-oven yläpuolelta poistettiin myös laudoitus, ja pääsimme ihastelemaan (tai kauhistelemaan, riippuen katsojasta) vuosikymmenten ampiaisasukkaiden koteja. Viime kesähän oli todella "paha" täällä päin, pihallamme oli ensimmäistä kertaa maa-ampiaispesä jota oli lähes mahdotonta saada hävitetyksi. Myös tuossa kuistin päällä oli aivan järjettömän kokoiset pesätoimet, siis puhutaan sadoista yksilöistä jotka päättivät pesiä juuri tuossa. Myrkytys oli hankalaa koska elikot ryömivät tuonne kattorakenteen sisään, mutta pesä oli pakko hävittää kun oli suoraan kulkuväylän päällä eivätkä ampiaiset erityisesti ilahtuneet rakenteen räminästä ovea auottaessa/suljettaessa. Myös autotallissa oli ampiaispesä pahvilaatikossa ja useampia yrityksiä myös pihavajassa. Ainakin Ego otti osumaa mentyään pihavajaan juuri sen jälkeen kun olin "ilahduttanut" amppareita Raidilla... Olin myös erityisen yllättynyt viime syyskesällä kun päästin jotakuta koiristamme ulos keskellä yötä. Luulin ensin että moottoritieltä kuuluu ääntä kunnes nostin katseeni ja näin ulkovalon päällä parveilemassa satoja ampiaisia, lähteekö noilta kuningatar pesästä kuten mehiläisillä?? Joka tapauksessa amppareita oli muutamana yönä liikkeellä aivan kosmisia määriä, ja ensin huolestuinkin niiden tahtotilasta mahdollisesti hyökätä pikkukoiran kimppuun, niille kun ampiaisen pistot tuossa määrässä olisivat todennäköisesti kohtalokkaita. Vaan tuolla hetkellä ampiaiset olivat autuaan tietämättömiä muun maailman menosta, ne surisivat, pärisivät ja pyörivät omaa tanssiaan muista kulkijoista välittämättä.
Raksataidetta. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, ajankohtaan nähden erittäin viileästi. Syynä ovat heikot matalapaineet jotka eivät oikein "yllä" tänne peräpohjolaan. Siispä saamme nauttia mannerilmastosta, joka ei kyllä itseäni haittaa, lumi sulaa vähän maltillisemmin, ja toisaalta päivät ovat olleet aurinkoisia ja mikä tärkeintä kuivia, se on remontin kannalta tosi hyvä juttu!
Igor oli ikkunassa tarkkailemassa. Nenänjälkiä alkaa olla laseissa niin ettei läpi näe, mutta siellä työmiehiä kytätään kaikesta huolimatta. Igor tosin jäi kiinni nuokkumisesta, taisi aurinkoisella sohvan selkänojalla olla vähän liiankin mukavaa kun tuppasivat silmät menemään viiruiksi vähän pitemmäksikin aikaa kuin silmänräpäykseksi. :D
Setäkoiria tarkkailemassa tiluksia, kuistikin oli jo kahdelta seinältä levytetty ja koolaukset kiipeämässä korkeuksiin.
Mendo nykäisi seinään lautaa niin että roikina kävi kunnes loppuivat koolausruuvit ja naulat ja vähän kaikki muukin tilapäisesti. Oli mies kyllä siihen malliin väsyneen näköinenkin, että oli aika ajella kotiin palatakseen taas aamulla uudestaan. Ihan hurja työmies on tuo Mendo! (Ja mitä jälkeä, on meinaan naularivitkin viivasuorassa ja apulaudan kanssa tehtyjä, ihan viimeisen päälle!)
Eteläseinustan syreenipensaat "hieman" kärsivät telineiden (ja Pekan) alla, kävin hakemassa sieltä sisälle muutaman tuhoon tuomitun oksan, ja ne availevat silmujaan lämpimällä ikkunalla.
Tänä aamuna (maanantai 2.4.2013 nautimme avautuvien silmujen lisäksi myös kevään ihanimmasta äänestä. Kuulin jo kauempaa että "Onko tuo..? Voisiko se olla..??". Ja oli se, suut auki kuin pikkulapsilla ja kädet kohti taivasta otimme Mendon kanssa vastaan täsmälleen talon yläpuolelta varsin matalalla lentäneen joutsenen. Linnun lumivalkoinen virtaviivainen vartalo piirtyi huumaavan siniselle taivaalle sen lipuessa vaivattomasti yllämme puhaltaen oman kevästointunsa pikkulintujen äänimaisemaan. Kevään on pakko olla ihan kulman takana! Wooooooow!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti