maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kuluneen viikon kuvatuksia

 "Moi taas, me täällä, raksakoirat Helmi ja Rontti. Meille nauretaan kun istutaan tasapersiellä, ja minä Helmi vielä 99% ajasta nojaan selkääni johonkin, esimerkiksi tohon lämpimään Ronttiin."

 Tällainen aamuvastaanotto on Mendolle: unisia, rähmäsilmäisiä koiria silti valmiina päivän proggiksiin.

Aamuisin on ollut kirpeähkö keli, ei montaa pakkasastetta, mutta kuuraa koneiden päällä ja kompressorien öljyt jähmeinä.


Sako ja Helmi karistavat armottomasti unihiekat silmistään ottamalla muutamat oikein kunnon spurtit pihalla. Kiipesin lumikasan päälle ja koitin saada niiden kohelluksesta kuvan, mutta eipä tuo kaksinen ole, eikä välitä sitä urheilujuhlan tuntua mikä noille kaahareilla on. Laskeskelin että nämä neitokaiset liikkuvat päivittäin pelkästään spurttailemalla useamman kilometrin, rinnetontti lisää hommaan haastetta.

 Päivemmällä sitten keli on ollut lämmin, talon eteläseinusta etenkin sulaa kauheaa vauhtia, tai siis muuttuu savimutakakkalilliksi. Jämäpuista onkin tehty pitkospuita vähän auttamaan upottavassa kelissä. Raksa-Igor istuu ylijäämäkoolauslautapätkien päällä, kuulemma hän saa siinä istua jos haluaa... ;)

Igor on muutenkin Pekan suojeluksessa, ja ottaa kyllä tilanteesta aivan kaikki edut irti. Kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Mikäpä siinä, kaunis päivä ja hyvää seuraa.

 Lämpimät päivät houkuttelevat myös raitaväkeä terassille, Huisi "pesii" vanhassa nyt jo hajonneessa tyynyssä, ja staffit persehtivät toistensa tuntumassa kuin siamilaiset kaksoset.


Huisi demonstroi miten kevät ilmenee, etenkin jos häviää juoksukilpailussa Sakon ja Helmin kanssa. Hännänhuipulla on usein savea ja santaa naama täynnään. (Klikkaa kuva isommaksi)

 Rontilla oli keskiviikkona lääkäri jossa poistettiin oikean silmän alle vanhasta arpikudoksesta kasvupaikan löytänyt möykky, kai se joku luomi tahi muu kasvain oli. Kävin Rontin kanssa ennen lääkäriä tepastelemassa uusissa maisemissa ja koira nautti silminnähden uusista valtauksistaan. Löysimme myös sulaa maata muuannelta polulta, mutta epäilen sulattajaksi maalämpöputkea auringon ohella.

 Seuraavana aamuna olikin Rontin ensimmäinen vanhuudenpäivä silmämöykyttömänä miehenä, eläinlääkäri sai pahkun poistettua sähköveitsellä ja polttelemalla. Kohta ei vuoda yhtään, eikä kiinnosta koiraa pätkän vertaa. Ei kutita tai mitään. Eli täydellinen suoritus. Rontti ei tarvitse "pönttöä" päähänsä, ei kieltämistä tahi muuta lääkitystä kuin "haavaan" laitettavan silmärasvan. Hyvä että tuli tehtyä, ei ollut iso juttu! :)

Länsiseinä sekä eteläpääty täysin valmiina.


Ensimmäiset skillat kukkivat varovasti tuossa varjossa, ja raksajämien seasta puskee tulppaaneja eteläseinustalla. Pohjoisseinustalla maa ja kaikki mitä siinä on päällä on umpijäässä ja/tai pirun liukasta.

 Valtakunnan söpöin pari. Kahvitauko alkaa, keskeytyy ja päättyy samaan kuvaan, Mendo supattelee Sakon kanssa kahdenkeskisiä salaisuuksia. Halataan ja supatetaan vähän lisää. (Sako myös halaa takaisin, se on oppinut pienestä pitäen miten ihmisten kanssa kommunikoidaan.)


 Viikonloppuna alkoi raksateline siirtyä viimeiselle korkealle seinustalle, kuvassa näkyvä sivupihan puoli on levytetty.

 Viimeistä purkulautaa lensi taivaankannen halki. :D

 Helmi on ollut pennusta asti sellainen että jos jossain on penkki, kivi, kanto, tai mikä tahansa suhteellisen vaakatasoinen pinta, sinne on hypättävä ja se on tutkittava. Se hyppää puistonpenkeille ja kulkee ne päästä päähän ihan kuin ei olisi tehnyt mitään outoa, saattaa hypätä myös penkin selkänojan yli sinne taakse jatkamaan tutkimuksiaan. (Rapatassuisena en toki anna sen tätä tehdä.)
Tällä kertaa Helmi löytyi (paitsi tuulensuojalevypinon, myös) vuorilautapinon päältä. Tuli käskyllä siitä alas mutta kiipesi hetken päästä uudestaan tuohon pönöttämään. Pikkukarhu on könyämiseen taipuvainen. (ja pölyinen, tuo tuulensuojalevyn materiaali pöllyää leikattaessa melkoisesti, ja koirat ovat sitten kyllä asiaankuuluvasti tavattoman pölyisiä ja "täynnä tikkuja".

 Mendo sunnuntain auringossa mittailemassa koolauksia. Tämän remontin päättyessä talossa on suorempi koolaus ja laudoitus kuin mitä siinä on ikinä ollut vuoden -54 jälkeen. On meinaan millintarkka mies, tämän olen tainnut sanoa ennenkin. Koolausruuveilla noita lautoja pystyi hollailemaan kupruilevasta seinästä sisään tai ulos niin että panelointi tulisi mahdollisimman suoraan, vaikka talo alla on kuulemma "ei-niin-suora". Suoran seinän löytäjälle olikin tarjolla kahvipalkkio, mutta voitto jäi lunastamatta, ei ole mikään elementtitalo tämä (ja hyvä niin).

 Laudoitus hurjassa noususuhdanteessa pohjoisseinustalla. Lautakasan päällä vaan näkyy sitä mitä ei nyt tähän väliin oltaisi tarvittu, nimittäin lunta.

Tassunjälkiä tuoreella lumella. Kyllähän se hetkeksi valaisee maiseman ja piilottaa raksanöyhtän, mutta meille kelpaisi jo kevät, kiitos vaan! Tassut kuvan yläreunassa ovat näiden tägien jättäjän, Sakon. Toivotaan että lumisade loppuu pian eikä vaihdu vesisateeksi, jotta raksa etenee toivotussa aikataulussa eikä raksahyypillä ole liian kurjat työolot. Kaikkea säätilaa ei kantamani kuuma kahvi vie pois, mutta yritän kyllä parhaani.

Ei kommentteja: