Valkoinen talo??

 Pari viimeistä päivää ovat sulattaneet lumia varsin vauhdilla ja rännien tyngät lirisevät solkenaan talon kulmilla. Siitä huolimatta sää on ollut semmoinen että kun nenänsä kääntää auringosta pois päin niin niiiiiiiskaus kuuluu heti. Jotenkin semmoinen "ihan pirun kylmä" vaikka kuinka olisi nollan tuntumassa.

Pekka sai tänään valmiiksi pääty-nimisen palapelin, siis tuulensuojalevytyksen. Taistelun tuoksinassa yläkerrassa olleelta seinähyllyltä putosi Igorin ainoa näyttelyistä saatu kunniapalkintopokaali. Itse pysti on pieni mutta sen jalusta on jotain marmorinnäköistä ja kulmat terävät. Onneksi ei siis pudonnut kenenkään päälle. :D Kyllä saa talo kyytiä!

 Katselimme jo eilen puutavarakuormaa ja totesimme että eipä tullut tuulensuojalevysatsi täysimääräisenä. Kun alueella alkoi (suunniteltu, joku sähkönjakelun parannustöihin liittyvä) sähkökatko, suhautimme Lassen kanssa Starkkiin kysymään koska loppu tavara sitten mahtaisi tulla, ja tilasimme samalla nurkkalautoja ja ikkunanpieluslautoja samaan satsiin kun kerran auto on taas tulossa. Jälkitoimituksen ansiosta rahtihinta ei tullut täysimääräisenä, sentään. Tavarat toimitettiin vielä saman päivän aikana, joka olikin aivan erinomaista, koska tulossa on pitkä perjantai (huomenna), ja maanantaikin lienee vielä pyhä. Siihen mennessä olisi Mendolla jo olleet tumput suorina, sen verran vikkelästi tapahtuvat asiat raksalla ja materiaalia on ilmassa jatkuvalla syötöllä (olipa sähköä tahi ei. ;))

 Mendo pilkkoi villinä puutavaraa ennen sähkökatkoa "että on kaikesta huolimatta jotain tekemistä". Myös pieni aggregaatti hyrähti käyntiin, niin että sirkkelihommat eivät sähkökatkoon pysähtyneet. Totesin mielissäni että meille on tulossa Valkoinen Talo, ja paljon hienompi kuin tuolla rapakon takana. Kohta alkaa armoton vääntö siitä juuri oikeasta sävystä kun maaleja valitaan. Vaaleaa, pohjamaalattua lautaa nousi seinälle ja ohjeita pukkasi mitä naulankannoille tulee tehdä ennen maalausta. Hienolta ja putipuhtaalta näyttää!

Ai täällä ei sais olla??? Helmille kiipeily ja tutkiminen on elämäntapa. 

Tänään ei kuvissa pyöri Raksa-Igoria, mutta yksi komeasti puhki palanut otos Sakon ja Mendon ystävyydestä on pakko laittaa. Sako huomasi aamulla että Mendo peruuttaa autoaan pihaan, ja sklinggg, portti oli auki ja koira juoksi hulluna vastaanottamaan ystäväänsä allekirjoittaneen juostessa ulos lumeen jalassani vain villasukat (muut vaatteet olivat kyllä mutta kenkiä en ehtinyt ottaa kun pelkäsin ettei Mendo huomaa peruuttaessaan karkuteillä olevia koiria). Sain Igorin ja Sakon huudettua takaisin omalle pihalle, ja pian päästiin perinteisiin aamurutiineihin joissa Sako ja Mendo halaavat ja vasta sitten tervehditään muita. :) Sako myös pesee hellästi Mendon silmät ja lopun aikaa sitten töllöttää ihastuneena. Myös pihalla ollessamme Sako mieluusti kulkee Mendon perässä, varsinaiset majakka ja perävaunu. Siihen porttiin tosin pitäisi keksiä parempi salpa... huoh.

Ei albumin, mutta levytystä kumminkin.

 Egoakin kiinnosti mitä koko porukka oikein häärää ulkona. Vaarikoira hilasi luunsa pihalle ja kävi tarkistamassa lautakasat ja jäppisten työvälineet, muut hunnit juoksivat itse työntekijöiden perässä jälleennäkemisen riemussa. :) Hunnilaumalla ei ole käsitettä "less is more", vaan niille "more is more", mitä enemmän ihmisiä ja huomiota, sen parempi!

 Pakollinen Raksa-Igor samassa kasassa pälläilemässä.

 Lähtötilanne tähän päivään, vasemmalla näkyvä pitkä seinä oli levytetty ja päätyseinä purettu.

Ilmestyikö seinään Mendon "omakuva"? Mulle toi näyttää ihan aurinkolasipäiseltä ukkelilta sätkä hymyilevien huulten välissä. :D Vaiko onko se sittenkin vain "muistilappu"?

 Levitoiva levynlätkijä Pekka puuhastelemassa. Hetken päästä olikin korkea aika poistua suojaan-parempaan-suojaan, kun Pekalla oli käsissään ladattu (naula-)pyssy, ihan vaan yleisen turvallisuuden nimissä. :D

Sako ja Igor olivat kärppänä paikalla heti kun Mendo vähänkään kyykistyi. Sako on aivan hulluna Mendoon, ja seuraa Huisin kanssa kuin hai laivaa palvovat katseet silmissään, minne Mendo meneekin. :D

 Mendon päivän urakka oli (paitsi kotonaan aamulla karanneen koiran pyydystys ;)) koolauslautailu. Seinä on aika vapaamuotoinen (lue: kiero) persoonallisella tavallaan joka sai Mendon vatupassin kolisemaan suoruutta tarkistaessa, ja miehen raapimaan päätään kulmat kurtussa. Koolauslaudat laitettiin ruuveilla kiinni, jottei tuleva vuorilauta sitten "korkkaa" niitä irti. Ei ole tätä taloa vatupassin kanssa viimeistelty, joten ei sitä voi sen kanssa rempatakaan. Talon pystytyksen taustat tietäen Mendolla on käsissään melkoinen haaste, eikä tämä seinä ole edes se pahin.

 Aluevartiointivastaava Sako Sukka Sakkarainen valvomassa työmaata.

 Pekan päivän urakka oli saada levyä eteläseinustalle. Kuulemma oli ihan riittävästi pähkimistä noissa kulmissa ja katon alusissa, miespololla alkoivat jo vähän silmät lasittua aivomehun puutteesta ennen kuin hoksasi viheltää pelin poikki tältä päivältä.

Raksajengi vilkutti heipat, ja siirtyi sisätiloihin latautumaan uutta päivää varten. Tsau!

Talon aluspaita alkaa hahmottua.

 Tiistaiaamuna saapui puutavara. Piha alkoi tuntua pieneltä rakennustelineiden, autojen ja Starkin pakettien keskellä. Onneksi tämä lavakapistus oli juuri sen kokoinen että se pystyi jakamaan tavarat talon pohjoispäätyyn autopaikoille, sekä tähän sivupihalle sitten levyt ja koolauslaudat jotka tulevat ensimmäisenä tarpeeseen. Tuulensuojalevypinkka tuli vajaana, joten odotettavissa on vielä yksi käynti tuolta autolta, toivottavasti tie kestää, se kun ei ole lumen alla mikään paras mahdollinen. Vanhassa talossa ja vanhassa pihassa näitä kunnostuskohteita riittää siihen malliin että rahaa ei pääse tilillä makuuttamaan. :D

 Mendo oli eilen kopistellut telineet valmiiksi talon eteläseinustalle, joten Pekka pääsi riipimään lautoja ylhäältä. Talossa riitti juttuseuraa Pekalle sisäpuolellakin, raitatypsyiltä lensi sokka kun Pekka työnsi välillä kouransa ikkunasta rapsuttaakseen tiiviisti tuijottavia "apureita. :)

 Lautatavaraa oli ilmassa siihen malliin että oli parempi tarkistaa milloin oli turvallista työntää nokkaansa ulos.

 Mendo aloitti tuulensuojalevyn (Runkoleijona) sovittelun seinälle, ja siinä on kyllä mies jonka valitsen tiimiini jos pitää jotain pakata tiiviisti. Niin on tarkka ja tiukka palapeli koossa tuolla pitkällä sivulla, ja seinä oli valmis ennen työpäivän päättymistä.

 Koirat seurasivat silmä kovana ikkunoista, missä kukakin menee, Huisi valitsi tarkkailuikkunakseen sen jonka edessä olevalla sohvalla oli myös aurinkoläikkä. Täysi hyöty irti tilanteesta!

 Todistettavasti Huisi oli muun porukan kanssa ulkona, etsi Igorin kanssa täkyjä roskakasoista ja muuta semmoista eleganttia mitä tuon kuvan kaunokaiselta voi odottaa. :D

 Melkein sievä naamakuva, prinsessa puikkasi kielen ulos melko "sopivasti". :D

 Helmistä on kehkeytynyt ronski raksakoira, käymme välillä tsekkaamassa miltä ulkopuolella näyttää. Samalla nostelemme hyllyiltä putoilleet esineet lattialta, tavaraa meinaan tulee alas kun seiniä riivitään, nauloja irrotellaan ja ylipäätään talossa tuntuu kuin olisi sisällä nyrkkeilysäkissä, etenkin silloin kun kahta seinää työstetään samaan aikaan. Helmi ja Sako lähtevät ulko-ovesta kuin telkät pöntöstä, niillä on pitkät juoksupolut halki pihan ja kun sitä käy testaamassa kymmeniä kertoja päivässä niin kasvaa siinä kunto väkisinkin.

Ronttikin kiipeili tutkimassa telineitä ja Mendon työkaluja. Mendollakin on koira, joten mies joutuu ristikuulusteluun aina astuessaan ovesta. Pitäähän se tarkistaa ettei sakemanni piileskele housunkäänteessä.

"Pakollinen" Raksa-Igor. Igoria harmitti kun kivikasa oli niin löyhää ettei pitävää jalansijaa meinannut saada mistään, auringon lämmittämällä kivellä oli mieluisa päivystyspaikka. Kivi on peräisin vielä rakentamattomasta kellarihuoneestamme josta olemme louhineet kalliota (mustaa graniittia??) saadaksemme riittävän huonekorkeuden aikaan. Kivi on nostettu vain ulos huoneesta ja mielestämme "pois tieltä". Noh, julkisivutyön tiellä se keko nyt oli sitten ainakin, mutta se nyt on kaltaisessamme suurpiirteisessä taloudessa enemmän sääntö kuin poikkeus että "kaikki on sopivasti rempallaan". Välillä vannomme uhmakkaina että vielä jonain päivänä talo on siisti, tavarat sisällä ja ulkona omilla paikoillaan ja piha hoidettu. Toistaiseksi elämme enemmän tai vähemmän hallittua kaaosta, emmekä ota asiasta liikaa "ressiä". Pääasia että perushommat ovat kunnossa, katto pään päällä, koirilla ruokaa jne. Mitenkäs se kiinalainen sananlasku meni: Elämässä ei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään niin kovin tärkeää.

Demolition Derby, remontti etenee.

 Tunnelmapaloja sunnuntailta ja maanantailta. Igor oli jälleen tuulettomassa auringonpaisteessa nauttimassa maisemassa kaikuvasta naulojen narskeesta kun Mendo hajotti taloamme pala palalta. :D

Työturvallisuusvinkki: Ei näin.

 Ilona ja Markus (joiden perheeltä kokovartalolämmin suositus tämän urakoitsijan käyttöön tuli) saapuivat hakemaan Ilonalle lupaamaamme kitaraa. Ilona todistikin koesoitolla, että hänellä on paljon enemmän käyttöä (ja taitoa) tuolle akustiselle vempeleelle joka on ollut varastossa jo aikas monta vuotta ilman sävelen säveltä kielillään.

 Tärähtänyt Markus ja vielä tärähtäneempi Helmi, myös kirjaimellisesti. "He olivat rakkaudessa suuria ja tasavertaisen hönöjä."

 Markuksen vinkki staffin kanssa pussailuun. Kannattaa pitää suu kiinni ellei halua kielaria, staffit eivät ole mitään hienoja neitejä tahi gentlemanneja. :D Huisi oli huisin mustasukkainen ja huomionkipeä sekin, mutta Helmi vei kyllä tuon shown.

 Työturvallisuusvinkki: Ei myöskään näin!

 Keittiön ja nykyisen vessan ikkunat ovat olleet ennen ikkunaremonttia vähän eri malliset.

 Maanantaiaamuna saapuivat rakennustelineet. Päivän vinkki raskaan ajoneuvon kuljettajalle: Jos ei autosi meinaa taipua kapeaksi kolattuun sisäänajotiehen takaperin, älä jumalauta ainakaan runno sitä pihaan etuperin. Tai...

 ... poistuminen voi olla kovin, KOVIN hidasta ja tapahtua lopulta tällä tavoin joka maksoi minulle sievoisen summan rahaa, laadukkaan kahvipaketin ja jonkin verran hermosoluja, eikä ehkä kuljettajan itsensäkään ajot menneet ihan ajatellussa aikataulussa. Tästä tapauksesta viisastuneina soitimme rautakauppaan josta seuraava, todennäköisesti vielä isompi ja painavampi kuorma on tulossa, ja varoitimme etukäteen. Sieltä saa kuljettaja tulla ensin katsomaan ettei sitten tarvitse katua, kuten tänään. Noh, tutustuuhan sitä naapureihin vähän pidemmältäkin kun ravaa anomassa apua kiipeliin.

 Iltapäivällä Pekkakin saapui Mendoa auttamaan (ainakin hetkeksi), ja rakennustelineet nousivat lumeen (ja kivikasaan) kaivettuihin kuoppiin vikkelästi. Igor löysi uuden tähystyspaikan. :)

 Iltapäivän lopussa ensimmäinen seinä oli kokonaan kaljuna punaisesta laudoituksesta, tämä oli Mendon tavoite, joka meni viivytyksistä huolimatta vahvasti plussan puolelle, koska urhea raksamiehemme ei suinkaan ollut valmis luovuttamaan tältä päivältä.

 Ronttikin hiippaili pihalla ja ummisteli lumikasan päällä silmiään nauttien auringon lämmöstä.

 Päivän traktori numero 2 kuuluu "vastamäen isännälle", Anterolle joka tuli vähän leventämään tietä ja riipimään tienpintaa tasaisemmaksi. Kyllähän tuosta melkoisesti nousi sitä "kolaamatonta lunta", vaikka mielestäni olin kunnostautunut lumitöissä tänä talvena... Noh, huomiselle kuorma-autolle on melkoinen valtaväylä, ja jos ei auto pääse kunnialla pihaan ja pois, niin... noh, sitten ei pääse. Nyt on kaikkemme tehty.

Mendo täräytti telineitä pystyyn myös talon eteläseinustalle, eli nyt ollaan jo suorastaan vähän edellä aikataulusta tällä hetkellä. Koska lautaa ei ehditty ottaa valmiiksi maalattuna, meillä on tiedossa maalaustalkoot myöhemmin tänä kesänä. En uskaltanut ottaa kuvaa siitä, miten nuo telineet asettuvat tuonne kellarin/saunan ovisyvennykseen, huhhuh. Onkin mietinnän paikka millä keinoin talon harjaan maalisuteinemme yletämme, itseä huimasi jo katsoa näitäkin telineitä jotka eivät olleet vielä aivan täydessä mitassaan mutta erittäin lupaavassa vaiheessa kyllä. Auringon laskiessa Mendo vilkutti heipat, palatakseen huomenna luoksemme uusiin seikkailuihin!

Hätäilemällä ei tule muuta kuin...

Kevätpäiväntasaus laukaisi selkeästi kevään odotuksen imusuonissani, ja annoin aviomiehelleni tehtävän: tänä vuonna tehdään, siis teetetään, talolle uusi nuttu ja lisätään vähän tuulensuojaa väliin, tarjouksia pyytämään mars. Sattuipa sitten, että pari urakoitsijaa kävi jo katsomassakin ja pari ei koskaan edes ehtinyt tänne asti kun ystäviemme kautta saatu vihje hyvästä kaksikosta poiki vierailun. Nämä sedät olivatkin sitten aivan eri maata, talo pengottiin niin sisä- kuin ulkopuolelta ja erilaisia ratkaisuja vertailtiin aikalaisiin taloihin. Kierrettiin, koplattiin, kiivettiin ja kontattiin. Siinä missä edellisiä kävijöitä varten on koirat laitettu sisään, nämä tulijat halasivat, silittivät ja vanuttivat koko hunnilauman läpi moneen kertaan. Ei niin että sillä olisi työn teon kannalta merkitystä, mutta kyllä se monikoiraisessa perheessä helpottaa, etenkin kun tämä remppa ei ole mikään viikonloppuponnistus vaan ottaa kuukauden päivät ja pihaa ympäröivä aita on ollut osittain kiinni seinissä jotka nyt ovat kasassa tuolla pressun päällä. Fiilis oli todella hyvä että nämä osaavat tuon ammattipuolen ja heillä on pelisilmää näiden "ei niin suorien ja standardimittaisten" talojen kanssa. Tarjousta ja sopimusta tahkottiin niin kauan että siitä tuli hyvä. Aikaa päätöksentekoon meni kymmenen minuuttia. Jännä nähdä syntyykö "hätäilemällä" myös mahtijuttuja! Se on nyt tai ei koskaan! Carpe Jugulum! ;)

 Igor ihmetteli hangella istuen että mikäs tänne nyt iski, mutta se oli julkisivuremontti. Eniten ehkä yllätti takavasemmalta tuo aikataulu, remontti alkoi samana päivänä kun sopimuksessa oli nimet, 22.3.2013. Nyt ollaan sitten jännän äärellä kun mietitään että mitähän kaikkea sitä tuli unohdettua tai vaan jätettyä talon seinustoille viime syksynä, siellä on lumen alla vaikka ja mitä, muun muassa se maanpinta jolle rakennustelineet pitäisi laittaa. :D Tämä kuva käy myös todisteesta että tuolla koiralla ei ole aina kylmä, sillä se aina huomatessaan raksasetien katsovan siihen päin alkoi nostella jalkojaan niin surkean näköisenä että seisoi parhaimmillaan vain yhdellä etutassulla muiden ollessa ilmassa. Tämä Oscarin arvoinen näyttelijäsuoritus johtikin moneen reissuun jossa koira löytyi milloin kenenkin takin sisästä.

 Ensimmäinen virallinen raksapäivä (lauantai 23.3.) alkoi armottomalla kahvinjuonnilla ja palaveeraamisella Mendon kanssa siitä, mitä tavaraa pitää tilata ja kuinka paljon ja kuinka pirun nopealla toimitusajalla se onkaan saatava perille! Vertasimme nettikauppoja, mutta juuri tuon aikataulun haasteellisuuden vuoksi päädyimme Lassen kanssa suhaamaan ostoslistamme kanssa Starkkiin joka teki nettikauppaa halvemman kokonaistarjouksen ihan kelpo hinnoilla. Toimitusmatkakaan ei ole pitkä kun pystyy käyttämään paikallista kauppaa, tavarat tulevat tuosta n. viiden kilometrin päästä. :) Koitin ravata ottamassa kuvia talosta ennen remontin alkua, tässä sanotaan heipat oranssiin vivahtavalle punaiselle värille, remontissa pintaan tulee jotain uutta, tai jotain vanhaa, pääasia ettei tule sinistä. Saapa nähdä. :)

 Rakennustelineet saadaan vasta maanantaina, mutta sepä ei estänyt pitkänhuiskeaa Mendoa ryntäämästä purkamaan seinää niin korkealle kuin mies kantohangella (ja sorkkaraudalla varustautuneena) ylettää. Seiniä tutkittiin ja huolella, koska talon aiemman omistajan muistelo tuon pystylaudoituksen takana olevasta vinolaudoituksesta osoittautui vääräksi. Siellä on takana vain (terva-?)pahvi ja purut, viistolaudoitus lienee sisäpuolella. Mendon ammattiaito pelasti meidät ensimmäisen kerran, jos olisimme ryhtyneet hommaan kaksin Lassen kanssa, olisimme tempaisseet aiotut kaksi lautakertaa pois ja saaneet purut syliimme. Seinien rakenne oli muutenkin vähän jotain muuta kuin mihin olemme telkkarin raksaohjelmia katsellessamme tottuneet, sillä mitään tuuletusrakoja ei ollut. Siitä huolimatta seinistä irrotettu puu oli kuivaa ja maalaamattomasta pohjastaan aivan uudenveroista, eikä edes tuo rakennusvuoden (-54?) lauta ollut lainkaan hassumman näköistä. Ei sitä nyt pintaan jättäisi, mutta sinne alakerrokseen se hyvien tuuletusrakojen seuraksi jää kyllä ilman huolenhäivääkään. Mento rapsutteli uinuvat kärpäset ja niiden mukanaan roudaamat "lisäeristeet" pois lautojen välistä, iltasella tiaisilla mahtoi olla melkoinen noutopöytä katettuna, sen verran kovaa rapistelua siivekkäät pitivät talon ympärillä. :)

Kuistin päätyikkunan kohdalla tulivat ensimmäistä kertaa näkyviin talon kaikki värit, tai ainakin lähes kaikki, Mendo epäili ihan alkuperäisimmän sävyn olleen vielä vaaleampi vihreä, jota löytyi jostain seinästä. Mutta tässä nyt ainakin se top 3. Punaisen alla keltainen joka oli kirkkaampi kuin kuvassa, tuo nyt näyttää semmoiselta sinapinväriseltä, mutta sävy oli oikeasti tosi kiva. Ja sitten aiemmassa pystylaudoituksessa tuo vihreä, joka sekin oli syvempi tuolla varjon puolella johon aurinko ei ole porottanut niin kovin.

 Älä tee tätä kotona. Ammattilainen asialla, ruuvaamassa irti tikkaita joilla seisoo. :D 

Keittiön ikkunan alta löytyi pellistä tuommoinen iloinen ukko kyljeltään, lienikö joku peltivalmistajan leima vai mikä?

Kuunneltuaan satojen naulojen narsketta niiden irrotessa seinästä ja tassuteltuaan mukana tutkiskelemassa pihalla hunnilaumani on autuaan väsynyt. Koirat ovat yleensäkin todella raukeita sen jälkeen kun meillä on käynyt vieraita, eikä tämä keveästi työpäivän mittainen "spurtti" tehnyt poikkeusta. Igor tuli kanssani keittiöön ryhtyessäni "raksasopan" valmistukseen. Olin tuonut hamsterinhäkin siivousta varten purua sisään lämpiämään. Igor muitta mutkitta hyppäsi puruämpäriin, kiepsahti ympäri ja nukahti samalla sekunnilla, remontointi on selvästi uuvuttavaa. Mikäs siinä, puhtaita luonnonmateriaaleja suosimme niin remontissa kuin eläinten kuivituksessakin. :)