sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Puskaratsastusta :)

 Kaikki sai alkunsa siitä kun Ritva valitteli vuodenvaihteen vesikeliä Facebookissa. 95 kommenttia myöhemmin meillä oli neljän emännän ja neljän ruunarakkahaisen ryhmä koossa lähdössä katsomaan että paljonko siellä nyt sitten muka sataa ja missähän voisi tällä säällä kopsottaa. Sanoisin tätä yllätyskäänteeksi siinä "hieman negatiivissävytteisesti alkaneessa" sananvaihdossa. :D

 Tämä aivan mahtavassa kunnossa ollut laukkasuora löytyy moottoritien varresta. Laukkaa ennen kuultiin Sariannan kuolematon kommentti "Niin Kaisa, jos et huomannut niin mennään ravia.." Tutulla porukalla ja ilman asiakkaita ei ollut niin justiinsa että kuuluiko se sana hännänhuippuun asti että mitä tehdään, kyllähän sen huomasi. Ja sitten ei hengittämään pystynytkään kun nauratti niin maan vietävästi. :D Välillä tuo "Kuuma Ryhmä" alias Nepa & Högni tuntui vähän yliohjautuvan ja katoavan horisonttiin vaihtelevasti joko täysillä tai sokka irti, jolloin hidastimme ja jäimme odottelemaan että pysähtyvät ja/tai tulevat takaisin kurinpalautusta varten. :D "Tuntsareiden takaosasto" eli Teukka Salama (löytyi Teukastakin se salama tänään! :)) ja Gloi olivat nekin tärkeässä tehtävässä eli jarruina estämässä noiden edellä mainittujen keulimista hetkittäin plus tietysti Sariannan ja minun alla mitä kultaisimpina kanssakulkijoina. En tiedä miten hyvin tuo suora näkyy autoilijoille mutta toivon ainakin jonkun nähneen riemukkaan spurttimme ja tulleen hyvälle tuulelle tieliikenteen kannalta ankeahkossa kelissä. Kävelijöitä kohdatessamme vaihdoimme aina pari sanaa ja kävipä Högni tekemässä lähempää tuttavuutta potkukelkalla liikkuneeseen tyttöön ja hänen isäänsä. Hymy jäi kaikilla huulille tuosta kohtaamisesta. :)

 Harjulla oli mitä mainioimpia polkuja ja enemmän tai vähemmän aurattuja tieosuuksia. Metsä oli elämys kaikille aisteille. Maisema oli nautinnollisen hiljainen (kunnes me tulimme ;)), ja mietimmekin siellä sosiaalisen median merkitystä erityisesti hevosporukoiden kantilta. Tallilla on tietenkin oma kävijäkuntansa jolla on omat hevoset ja joka näkee toisiaan lähes päivittäin, mutta myös "tuntilaiset" ja Hestbakin ladyvalmennettavat otetaan helposti mukaan "rutiinien ulkopuoliseen" toimintaan. Tärkeimpänä viestikanavana tuntuu (todistettavasti) toimivan Facebook. Eli siinä missä missä tutkijat sanovat sosiaalisen median / netin olevan riittämätön täyttämään ihmisen kommunikointitarvetta (luin juuri jostain että "oksitosiinia erittyy vain ihmisten ollessa kasvotusten), tämän kertainen iskuryhmämme oli juuri päinvastaista mieltä. Meidät FB nimenomaan yhdisti, ja verkossa jutellaan usein semmoiset asiat joiden vuoksi ei yleensä vaivautuisi erikseen kaverilleen soittamaan, ja paljon muuta. :) Laajasta "lukijakunnasta" tallilaisia on helppo bongata itselleen retkiseuraa JA sitten jakaa siinä puuhastellessaan sekalaisia asioita (miehet saattaisivat luonnehtia tätä "kälättämiseksi"). Asiaan kuuluu myös jättää turha pingotus kotiin ja nauraa aivan katketakseen kaikenlaisille ihmeellisille toilauksille joita eteemme avautuu näemmä tarvittavissa määrin koko ajan. Esimerkkinä tämän päiväinen nelituntinen jonka aikana:
 - Gloi "konttasi" ennen kuin päästiin tallin pihasta, kompastui ties mihin. Olimme juuri keskustelleet siitä että millä "osalla" noita kompastumisia tai äkkipysäyksiä vartalo ottaa (kivuliaasti) vastaan. Tiivis oli istunta ja pysyin oikealla puolella hevosta (päällä), mutta auts silti. :D
- Nepa astui polulta sivuun ja humpsahti pötkölleen hankeen. Mira ehti kiepsahtaa alta pois ja tämä kuin hidastetun filmin kauhunhetki päättyi onnellisesti pienen mönkimisen jälkeen.
- Sariannan kanssa molemmat hukattiin oikeasta korvasta yksi korvis (minun yksilöni löytyi myöhemmin vaatteistani), ja kehitimme arvaamattoman läheisen suhteen Sariannan auttaessa minua rapakunnon kangistamaa takaisin satulaan kävelytysosuuksien jälkeen toppahaalarini kanssa. :D
- Ritvan "tää on niin ihana ja rauhallinen ja luotettava eikä ikinä lähde käsistä"-Högni päätti säväyttää mielestään sopivassa kohdassa ja muuan ruunakaksikko sivalsikin mäennyppylän yli ratsastajiensa pitäessä hieman joulupukkimaista naurun sekaista hou-hou-houuuuuuuuuu! -ääntä.

 "Varokaa mastosta putoavaa lunta." Jep jep. Latu katkaisi yllättäen reittivisiomme, ja kun siinä nyt sitten oli umpikuja, päätimme hyödyntää Sariannan mukaan ottaman minttukaakaon. "Salamasilmä" Ritva myhäili tyytyväisenä kuuman kuppinsa kanssa. Hevosille oli välipalaksi porkkanoita ja joulupipareita. :)

Akrobaatit Ritva ja Sarianna kiinnittivät joko hevosen selästä käsin tai henkilökohtaisesti hangessa pohraten pusikoihin pieniä kanttinauhanpätkiä joilla oli tarkoitus alunperin merkata kahden tunnin (sininen/keltainen merkki) ja kolmen tunnin (keltainen) reitit meitä suuntavaistottomia blondiineja varten (referoin tässä itseeni ja Sariannaan). Suunnitelmamme meni osittain puihin (kirjaimellisesti), mutta väliäkö tuolla, sehän tarkoittaa vain sitä, että tarvitsemme UUDEN RETKEN! Palattuamme tallille loimitimme hevoset karsonoihinsa kuivumaan kauravasujensa ääressä ja menimme itse nautiskelemaan loput eväämme kerhotilaan. Juttua riitti hämärän tuloon saakka ja matkalta kertyneitä kuvia katseltiin ja arvatenkin naurettiin vielä vähän. Kiitos kaverit!


2 kommenttia:

Milla kirjoitti...

On teillä ollut aivan huikean ihanan kuuloinen reissu!

KaisaL kirjoitti...

Milla: Joo oli meillä hupia kerrakseen.