torstai 27. syyskuuta 2012

Paloniemen hummat opissa.

Maija Takala Le Art Horses:ista tuli pitämään tuntia Paloniemen sairaalan terapiapolleille. Olin ollut edellisellä viikolla mukana, ja tällä kertaa halusin ehdottomasti mukaan katsomaan että miltä sen sitten pitää näyttää maasta käsin kun hevonen alkaa toimia enemmän takatuupparina kuin etuvetona. Sen verran erikoiselta se nääs paikoitellen ainakin Svartsin kanssa tuntui sieltä selästä tunnustellen. :D

Arvatkaa miksi Bra:lla ei käytetä kuolaimia? Hippitukkaa ei niin kovin kiinnosta metallit kidassaan, ja sen saaminen "maistelemaan" oli tuskan takana. Bra:n ratkaisu edellisestä elämästä oli järskäyttää hampaat kiinni kuolaimeen ja jästeillä menemään (sitä se ei toki enää tee, mutta sen kanssa ei voi kovin helposti kommunikoida ohjan välityksellä ts. kuolain työkaluna on vähän niinkuin menetetty peliväline).

Sanna teki työtä ihan kaikin avuin saadakseen tamman liikkumaan eteenpäin, keskusteluyhteys on auki. :)

Maija kuvasi Bra:n kokoamisastetta niin että "hevonen ei kevene kädelle vaan se enemmänkin lukitsee asennon". Saattaapa olla oikeassa. :D

Tunteella ja korvat jääräkulmassa.

Mutta se pitkä käynti oli sitten piiiitkää (Bralle siis) kun asiaa oltiin hetken lähestytty siitä lyhyemmästä päästä. Hyvä Sanna ja bra Bra!

Ja sitten se toinen ääripää? Kuvaan on ilmestynyt jotain punaista, liekö vauhtiviiva. :D

Myös Tuula ja Svarts tekivät hurjasti töitä ja löytyihän se takatuuppari Svartsistakin, jonka perisynti on vauhdin kauhominen etukavioilla.

Käynnissä Svarts oli jähmeähkö mutta raviin siirtymiset aiheuttivatkin sitten "piaffia ja pyörimistä" kun uljas mus.. tummanruskea alkoi ennakoida lähtöjä. Hermohan siinä ruunalta kärähti kun ei sitten päässytkään, ilkeä ratsastaja ilmoitti että vasta luvan kanssa saisi lähteä eikä silloinkaan täysillä. :D

Svartsin kanssa kävi sama kuin Bra:lla, sen pitkä käynti oli jotain aivan kosmista verraten mihinkään aikaisempaan, Tuulallakin väkisin hakeutui leveä hymy huulille. :) Harjoitus teki tehtävänsä.

Jos jaksoit katsella käynnin ratsastamista tänne asti, pääsit näkemään Cindyn, jonka kuunteluoppilas Ulla ystävällisesti kantoi lässytettäväksemme.

Arvatkaa iskikö kova karvanaamankaipuu, niin oli sievä tämä typsy ilmeikkäine kulmineen, pikinokkineen ja heiluvine häntineen. Hurmaava otus kerrassaan! Harmi että ilta alkoi olla valokuvaukselle niin julmetun hämärä, muuten olisi kyllä ollut paljon materiaalia ruodittavaksi. :) Toiste sitten, kiitos Maija ja kiitos Tuula kun järjestit nämä muodostelmaluisteluiltamat!




Ei kommentteja: