lauantai 11. elokuuta 2012

Turnajaiset Paloniemessä osa 2!


Nina oli tällä kertaa "tirehtöörivuorossa" PerjantaiSirkukseksi ristityn ratsastusporukkamme turnajaisjärjestelyissä. Ensimmäinen tehtävä oli pistää poniini koreaksi itse leikatulla sapluunalla. Heidi hempeili Bra:n kankkuun sydämen, ja minä puolestani Svartsin peräpeiliin kruunun.


Svartsille ei ollut ihan helppo perustella "tarvittavia varusteita", kuten omin pikku kätösin pikaistuksissa värkkäämääni kulkusin koristeltua narrin kruunua.

Turvallisuussyistä katsoin kuitenkin paremmaksi olla menemättä tuon avoimen huolestuneen herrahevosen selkään kilisevine varusteineni, totutettuamme sen kuitenkin ensin siihen että joku (jolla helisee päässä) hyppii tasaporkkaa sen vieressä tai tuuppii sitä kevyesti tuolla "päähineellä". Tässä perusasento jota ei sitten toista kertaa nähtykään.


Ensimmäinen laji oli renkaan pyydystys kepistä. Heidi poimi rinkulat aivan suvereenisti, kun taas...

 ...Tästä hudista seurasi toinenkin huti sarjaan "Ei menny niinku Strömsössä".


Hupsis tupsis! Lajin ensikertalainen Svarts hikeentyi miekkailusta niin että kiepsahti ympäri, ja eräs nimeltä mainitsematon ei "jalkautunut" vielä ensimmäisestä sivuaskeleesta, mutta toisesta jo aivan vuorenvarmasti. Joku muukin oli kokeillut kentän uusittua kivituhkapintaa muistaakseni viime viikolla, mutta myös minä totesin sen oikein joustavaksi joskin hieman vaatteisiin tarttuvaiseksi. :D

Noh, ei muuta kuin pikaravistelu ja takaisin kyytiin. Tämän jälkeen saatiin melkein onnistunut suoritus, siis renkaan nappaamisen kantilta. Hulvatonta oli joka tapauksessa.


Toinen laji oli pujottelu palloa kauhassa pitäen, eikä mikään semmoinen pilipaliviistely, vaan kunnon kurvit piti tehdä. Tässä Heidi suorittamassa ansiokasta ohjaustyötä.


Tämä tuntui olevan Svartsin mielestä hupia, vaikka kyytiläinen olikin kuin lentoon lähdössä. Pallo pysyi kuupassa molemmilla kilpailijoilla "katsojien" (Nina ja Lasse) hihkuessa kannustuksiaan.


Bonusrastina suoritimme saman radan mutta ravissa ilman palloa, ja kieltämättä kädet olivat täynnä jo pelkästään pujottelussa. Svartskin isoksi hevoseksi tuntui taipuvan ylen sutjakkaasti eikä riemuhuudoista tai vetävästä askeleesta huolimatta yksikään mutka jäänyt välistä. :D

Viimeinen laji oli renkaan heitto värikkäisiin kiviin, joista se kauimmainen oli luonnollisestikin korkea-arvoisin. (Juu ei todellakaan osuttu siihen kumpikaan.) Haasteensa lisäsi jälleen nostettu vauhti tempun suorittamisessa. Tässä Heidillä on hieno kisavarustuksen väriin sopiva sädekehä.


Svartsin roteva laukka siivitti suoritustamme, eivätkä sivulliset  loukkaantuneet vaikka tähtäys oli toisarvoista hihkumisen rinnalla. Svarts nostaa laukan käytännössä paikaltaan ja "menee palloksi" silkasta innostuksesta, tässä sentään villihevosmainen pitkä muoto ja korvat lättänässä. Niin kuin emme tietäisi sen salaa nauttineen tästäkin lajista. ;)

Ekstrakierroksena vaihdoimme vielä hevosia Heidin valiteltua Bra:n laukkahaluttomuutta. Heidi valitsikin sitten haasteekseen raviin tyytymisen Svartsin kanssa, etteivät haasteet tosiaan loppuneet kun edellinen menijä oli juuri päästellyt laukkaa samasta kohdasta toistuvasti. Mutta hyvinhän se meni!

Minä taas "viiletin" laukkaa Bra:n kanssa, ensin renkaalla ja sitten ilman. Olihan lopuksi kokeiltava mitä tyyni tammanen oli kruunustani mieltä, saisiko se tammaan vauhtia.

Juu ei saanut.

Kilpailunjohtaja Nina kuvaili ansioitamme seuraavasti:
Turnajaistunnelmissa. Kaisa selvisi hevosellaan Svarts ekoista turnajaisissa yllättävistäkin tilanteista ja dramaattisista käänteistä kunniokkaasti palkintopallille. Heidi jonka ratsu Bra oli ajoittanut reippaimman kuntojaksonsa johonkin muuhun ajankohtaan, tuli myöskin hienosti pistesijoille. Molemmilla ratsukoilla oli selvästi vahvat lajinsa ja kannustavien huutojen saattelemana päästiin näkemään tosi hienoja suorituksia. Erityismaininta muonituksesta Kirstille, jonka salaisten reseptien antimien äärellä käytiin turnajaisten jälkipuintia ja keskustelua matematiikan tärkeydestä.

 Kerta-kiellon-päälle -kuvana Svartsin joko-nyt-saakeli-soikoon-saa-mennä- pallo. Syyskauden päättäjäisturnajaisia odotellessa, näihin kuviin ja tunnelmiin. Heippa!

Ei kommentteja: