torstai 9. syyskuuta 2010

"Salamointia"

Ennen muuatta ratsastusretkeämme Krissen kanssa pääsin jahtaamaan kameran etsimeen kahta pientä koiranpentua. Toinen koirakakaroista on edellä mainitun emännän ja toinen Minnan. Eli karvaiset tyttäret islanninlammaskoira Disa ja australiankelpie Usva täydessä vauhdissa, kuin pienet rasvatut salamat! (Ja ei, kumpikaan kuvien pentusista ei ole minun, vielä se laumanjatke antaa odottaa...)


Tässä ensin Disa. Katsokaa mitkä ihanat hapsottavat punkkarikarvat sillä on! Ihan omana kerroksenaan vauvakarvan päällä. :D

Tyttäret kaivoivat yksimielisesti hepulia esiin koivunjuurakosta.

Löytyi!

Ps. Jos olette koskaan miettinyt miltä näyttää pikkuruinen rättiväsynyt koiranpentu jota on juuri toinen karvalapsi mankeloinut aavistuksen liian rotevasti... Tältä. :)

3 kommenttia:

Mira kirjoitti...

Toi Krissen pentu on niiiiin ihana :)

Hiukan oon sulle kade ihanista maastolenkeistä issikoiden kanssa.

Me ratsastetaan yleensä aina kentällä.

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Meillä ei oo kenttää, siks ei pysty. :)

Kaikki koilanpennut on söpöi.

Mira kirjoitti...

Ei mullakaan tulis kentällä ratsastettu ellei olis tunninpitäjää. Ja issikkamaastoille pääsee onneksi Hestbakkiin :)