Rontti: Lasse ihastui pentuun jolla oli valkoiset sukat varpaissaan/rinnassaan ja Kunnolla Raitoja! Rontin kylläkin kasvattaja lopulta valitsi meille, sopi parhaiten meidän perheeseemme vilkkaampien velipoikiensa saadessa vähän osaavammat kodit. Saimme nimensä mukaisen koiran. Rontti oli kyllä etenkin nuorena varsinainen Rontti, nyttemmin sen kutsumanimeksi on tullut Putvanen kun ihan uskomattomin koheltaminen on laantunut. Rontti kyllä vedättää meitä ylen taitavasti, monesti olemme luulleet sen olevan pikkuisen tonttu, mutta se onkin askeleen edellä. Se myös erittäin taitavasti hurmaavaksi naamioidulla luupäisyydellään saa erittäin paljon sellaista mihin muilla koirillamme ei ole pienintäkään saumaa.
Ego: Kasvattajalla oli neljä urospentua, varsin tasalaatuisia (kasvattaja väitti erottavansa ne toisistaan painon perusteella, tosin punnitsi pentuja vielä luovutuspäivänä käsissään vähän hajamielisen näköisenä. ;)). Minä hain mukautuvaluonteista koiraa ja valitsin pennuista sen joka asettautui syliin nostettaessa muitta mutkitta kaulaani vasten eikä pyristellyt vastaan isosti. Velipoikansa jota kasvattaja vielä tarjosi kertoen sen ehkä pikkuisen paremmasta näyttelypotentiaalista, rimpuili ja rähvelsi. Totesin etten staffiuroksen kanssa ota kovin omapäistä koiraa. Sain aika pehmeän neitimäisen koiran jonka nimi kuvastui siinä että se nuorempana haistatteli Rontin selän takaa vastaantuleville kloppikoirille, huusi varmaan että "mun isoveli vetää sulle turpaaan, käytsä mulle, käytsä???"
Sako: Sakolla on vetävä kennelnimi, D'obeys Oh Bugger. Sakossa yhdistyy kaikki mitä mun _EI_ pitänyt ottaa. Koira jolla on luppakorvat, koira jolla on näkyvissä joku rankavika (häntämutka), iso vilkas koira rodusta jossa on aika paljon perinnöllisiä vikoja ja sairauksia ylipäätään. Ja sieltä se tassutteli isoilla tassuillaan suoraan sydämeeni, Sako Salamahäntä Salainen Ase. Kyllä kai tuon hurulaisvilkkaudenkin kanssa aikaa myöten toimeen tullaan (pientähän se Igoriin verraten on, mutta Igor onkin paaaljon pienempi kohelo ja saa vähemmän mustia silmiä aikaan). Sakon piti muuten olla se edes vähän vahtiva koira joka katsoo perään ettei staffeja varasteta. Se päästää sisään ihan kenet vaan, on tasan kaikkien kaveri ja vahtii vain siten että huutaa kaverit paikalle arvioimaan tilanteen vakavuutta (menee itse aidalle vasta kun reitti on selvä ja eläinkokein todistettu tilanne vaarattomaksi). Noh, mitä siitä voi kuvitella syntyvän kun ottaa dobberin, mutta jonka oikeasti kasvattaa talon tavoille kaksi kääpiöpinseriä ja kaksi staffia. Ei siitä ainakaan talon turvaa tule, iso sylieläin kylläkin.
Igor: Igor valittiin alun perin ystävälleni pentueen parista uroksesta, näyttelykoiraa metsästettiin. :) Valittiin pienehkö uros jolla oli sievät korvat. ;) Noh, eiväthän ne hampaatkaan niin hienosti suuhun mahtuneet että siitä olisi näyttelykoiraa ihan intensiiviharrastukseen tullut, ja se mitä emme ottaneet huomioon oli tuo mitään pelkäämätön säippäri, joka ei edelleenkään pelkää mitään ja hallitsee maailmaa vajaan kolmen kilon jyrisevällä rintamurinalla ja rautaisella itseluottamuksella. Luonnetta ei puutu. Ai niin, tässä on tosiaan toinen ihminen joka on luottanut arvostelukykyyni pennun valinnassa. :D
Helmi: Helmiä valittaessa etsin agilitykaveria. Pentueen emä on agilitykoira ja mitä menevin pakkaus. Kiinnitin huomiota siihen että vanhemmat olivat sutjakkarunkoisia. Helmi oli yksi pienemmistä pennuista (vaikka aika saman kokoisia lopulta olivat koko lössi, Helmi on aikuisiällä silti pienin noista, pikkukinkku), valitsin koiran jossa siinäkin oli Riittävästi Raitoja, joka on erittäin tärkeää. :D Lisäksi Helmilläkin oli hempeät valkoiset sukat tassuissaan sekä valkoinen hännänpää ja rinta. Pienestä pitäen neidillä oli asennetta vaikka muille jakaa, kuvat pentuhuoneesta sisältävät Helmin ja kuvaajan varpaat edellämainitun hampaissa. Että se siitä rakenteen analyysista ja pentutestistä, näin niitä koiria valitaan!
Kuvassa Helmi keppinsä kanssa. Staffin perusominaisuus on olla välittämättä jos kepakko on niin pitkällä kidassa että silmän täytyy muljahtaa ympäri ja tehdä vähän tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti