Kevään merkkejä:
- Olen ihastellut sinivuokkoja, skilloja, krookuksia, leskenlehtiä ja pikkuisia hyasintteja lähiympäristöstä/pihalta.
- Olen napostellut Lassen grillaamaa makkaraa vastapestyillä pihakalusteilla istuskellen.
- Olen tepastellut paljain jaloin pihalla ja loikonut Ego sylissäni riippukeinussa nauttien auringon lämmöstä.
- Olen ottanut ensimmäiset pihalla kuivatut lakanat pyykkinarulta, voi miten mahtavilta ne tuoksuivatkaan!
Koiraväen iloja:
- Olen katsellut miten koirat juoksevat ihan tohkeissaan hiekkasuoraa edestakaisin naamat loistaen silkasta liikkumisen riemusta.
- Olen seurannut miten koirat jäljestävät nenät täristen nakinpaloja takapihalta nauttien etsintäleikistä.
- Olen naureskellut koirien terassinkäytölle. Egokin lakkasi "koputtelemasta" oven takana ja yläkerran ikkunasta pihan tapahtumia vaklatessani näin sen maata rötköttävän aurinkoisella terassilla muiden kanssa ja haistelevan silloin tällöin nokka pystyssä kevään tuulahduksia. Muu väki on ymmärtänyt terassin jo aikaa sitten, kun kannoimme pöydän paikalleen, Helmi hyppäsi siihen oitis paikaltaan. Staffit eivät vaan voi ymmärtää miksi pöydälle ei saisi mennä. Tämä on ollut traditio niin kauan kun koirat ovat puutarhakalusteita nähneet, eivät ne sisällä hypi pitkin tasoja. Hauska on myös koirien tapa aamu- ja iltapissille päästettäessä kokoontua terassille kyttäilemään ympäristöä ennenkuin tulevat oven taakse ruuan toivossa. Myönnetään, terassi on sopivassa paikassa että siihen ottaa aurinko, ja korkeudeltaan kuin hirvipassi, kelpaahan sieltä tähystellä.
- *koputan puuta tässä välissä, puupääni on onneksi käden ulottuvilla kaiken aikaa* Sakon sterilointihaava alkaa pikku hiljaa näyttää paremmalta. Kolme antibioottikuuria ja kaikki mahdolliset poppakonstit se on sitten ottanutkin. On suihkutettu, putsattu Betadinella, putsattu Septidinillä, laitettu Bacibactia, suihkutettu Cothivettia, pidetty paitaa ja toivottu parasta. Todella kauan kestää tämän haavan paraneminen ja kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta haava yrittää märkiä. Muutenhan tuon yleiskunto on erinomainen, ja pienet naarmut paranevat ajatuksennopeudella.
Mutta näillä porskutellaan, olen onnellinen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti